Kuva: Uusimaa lehti, Marko EnbergTällä kertaa pelaajahaastattelussa on vuorossa naisten hopeajoukkueen PSS:n Emmi Lindholm. Vastaukset putoili jopa yllättävänkin pirteästi vain vuorokausi ratkaisevan finaalipelin jälkeen, ottaen huomioon sen tosiseikan, että joukkue oli juuri joutunut tunnustamaan Classicin paremmakseen finaalisarjassa. Mutta eiköhän tuon pirteyden taustalta löydy myös se fakta, että PSS:n naiset pelasivat kokonaisuudessaan upean kauden 2007-2008. Tässä lisää Emmin mietteitä allekirjoittaneen kysymyksiin:
J: Teillä PSS:ssä kulunut kausi oli melkoinen menestystarina, Suomen Cupin voitto ja liigasta tuli kaulaan hopeamitalit. Miten itse näet teidän kauden sujuneen?
- Kaiken kaikkiaan meillä oli hyvä kausi ja mentiin kovasti eteenpäin, niin yksilöinä kuin joukkueena. Paljon on saavutettu ja vaikka nyt se viimeinen silaus jäi puuttumaan, niin se olis saattanu olla jo jossain määrin liikaa. Ollaan kuitenkin vasta kolmatta kautta liigassa.
J: Joko hopea maistuu tässä vaiheessa paremmalta kuin sunnuntaina?
- Lainatakseni nelivuotiaan veljeni sanoja niin " Pahaltahan se maistuu!"...no ei, tää oli kuitenkin voitettu hopea ja ylpeydellä kannetaan. Sitä ei oikein ite vielä tajua kuinka paljon näin lyhyessä ajassa on tullut saavutettua, joten kun se valkenee niin eiköhän se hopeakin maistu todella hyvälle.
- Edelliskauteen verrattuna paljon paremmin. Vaikkakin mukaan mahtui pari peliä, jotka pisti pasmat sekaisin, niin tasaisempi suoritus kuin viime kaudella. Oma rooli joukkueessa selkeytyi ja luottoa tuli kiitettävästi. Alkukaudesta maalinteko vähän takkuili, mutta samahan se on kuka ne maalit tekee - puolustuksen kautta minä sentterinä pelaamaan lähden.
J: Kerropa hiukan PSS:n joukkuehengestä, millainen se oli tällä kaudella?
- Joukkue kantaa, niin hyvässä kuin pahassa. Meillä se tosiaan oli ja on niin.
J: Kuvaile kolmella sanalla PSS:n valmennustiimiä?
- Tämän kevään aikana oppi erityisesti arvostamaan näitä ominaisuuksia meidän joukkueen valmennuksessa: Äly, Ammattitaito ja Asiallisuus.
J: Olette mielestäni PSS:ssä etuoiketetussa asemassa siinä mielessä, että saatte pelata aivan fantastisen koti-yleisön edessä. Miltä se pelaajasta tuntuu?
- Pelaaminen porvoolaisen yleisön edessä tuntuu kerta kerralta vaan paremmalta. Siitä olosta ei saa tarpeekseen ja aina se onnistuu hämmästyttämään. Porvoossa on Suomen paras koti-yleisö, vaikka joukkueen mitalin väri olikin tällä kaudella hopeinen.
J: Kenellä on PSS:n parhaat pukukoppijutut?
- Puutarhuri Piispalla ( Elisa Piispa ) on kyllä sellaiset jutut, että ei voi kun nauraa...tietysti kapua samalla syvästi kunnioittaen. Mettiäisen Millalta irtoo parhaat kysymykset ja välillä tunnelma on " vähän nolo ", kun sille yritetään vastailla.
J: Pelaatko myös ensi kaudella PSS:n joukkueessa?
- Sopimus on tehty ja ratkaisu oli itsestään selvä.
J: Mitä tavoitteita sinulla on salibandyn suhteen tulevaisuudessa?
- Eurooppa-Cup Sveitsissä on seuraava juttu mitä lähdetään tavoittelemaan. Maajoukkue - sitten kun sen aika koittaa.
J: Mitä päässäsi liikkui kun Suomen Cupin voitto varmistui viimeisen rankkarin jälkeen? Entä kun summeri pärähti Tampereella viidennen ja ratkaisevan finaali-ottelun päätteeksi?
- Suomen Cupin rankkarit jännitti niin paljon, että pää löi varmasti tyhjää koko kisan ajan. Mutta voiton ratkettua meidän eduksi oli alkuhämmennyksen jälkeen päällimmäinen ajatus varmasti että " Uskomatonta "!!! Viimeisen finaalin jälkeen tuli väsymys, harmitus ja helpotus, kun rankan finaalisarjan ajatukset vihdoin pääsi purkautumaan.
J: Kenet nimeäisit liigasta vaikeimmin ohitettavaksi puolustajaksi, jos valinta ei saisi kohdistua PSS:n pelaajaan?
- Kyllä se on varmaankin Lahtisen Irja. Reaktiokyky ja tilannekovuus kohdallaan.
J: PSS:n tämän kauden peli-asut herättivät suurta keskustelua, oletko itse tykännyt pelata niillä?
- Ehdottomasti. Asu näyttää ja tuntuu kivalta päällä, joten mikäs siinä pelaillessa. Hienoa, että uskalletaan tehdä tälläisiä ratkaisuja ( terkut taustaryhmälle ).
Kuva: Porvoon Salibandyseura
J: Teillä PSS:ssä kulunut kausi oli melkoinen menestystarina, Suomen Cupin voitto ja liigasta tuli kaulaan hopeamitalit. Miten itse näet teidän kauden sujuneen?
- Kaiken kaikkiaan meillä oli hyvä kausi ja mentiin kovasti eteenpäin, niin yksilöinä kuin joukkueena. Paljon on saavutettu ja vaikka nyt se viimeinen silaus jäi puuttumaan, niin se olis saattanu olla jo jossain määrin liikaa. Ollaan kuitenkin vasta kolmatta kautta liigassa.
J: Joko hopea maistuu tässä vaiheessa paremmalta kuin sunnuntaina?
- Lainatakseni nelivuotiaan veljeni sanoja niin " Pahaltahan se maistuu!"...no ei, tää oli kuitenkin voitettu hopea ja ylpeydellä kannetaan. Sitä ei oikein ite vielä tajua kuinka paljon näin lyhyessä ajassa on tullut saavutettua, joten kun se valkenee niin eiköhän se hopeakin maistu todella hyvälle.
Kuva: Porvoon Salibandyseura
- Edelliskauteen verrattuna paljon paremmin. Vaikkakin mukaan mahtui pari peliä, jotka pisti pasmat sekaisin, niin tasaisempi suoritus kuin viime kaudella. Oma rooli joukkueessa selkeytyi ja luottoa tuli kiitettävästi. Alkukaudesta maalinteko vähän takkuili, mutta samahan se on kuka ne maalit tekee - puolustuksen kautta minä sentterinä pelaamaan lähden.
J: Kerropa hiukan PSS:n joukkuehengestä, millainen se oli tällä kaudella?
- Joukkue kantaa, niin hyvässä kuin pahassa. Meillä se tosiaan oli ja on niin.
J: Kuvaile kolmella sanalla PSS:n valmennustiimiä?
- Tämän kevään aikana oppi erityisesti arvostamaan näitä ominaisuuksia meidän joukkueen valmennuksessa: Äly, Ammattitaito ja Asiallisuus.
J: Olette mielestäni PSS:ssä etuoiketetussa asemassa siinä mielessä, että saatte pelata aivan fantastisen koti-yleisön edessä. Miltä se pelaajasta tuntuu?
- Pelaaminen porvoolaisen yleisön edessä tuntuu kerta kerralta vaan paremmalta. Siitä olosta ei saa tarpeekseen ja aina se onnistuu hämmästyttämään. Porvoossa on Suomen paras koti-yleisö, vaikka joukkueen mitalin väri olikin tällä kaudella hopeinen.
J: Kenellä on PSS:n parhaat pukukoppijutut?
- Puutarhuri Piispalla ( Elisa Piispa ) on kyllä sellaiset jutut, että ei voi kun nauraa...tietysti kapua samalla syvästi kunnioittaen. Mettiäisen Millalta irtoo parhaat kysymykset ja välillä tunnelma on " vähän nolo ", kun sille yritetään vastailla.
J: Pelaatko myös ensi kaudella PSS:n joukkueessa?
- Sopimus on tehty ja ratkaisu oli itsestään selvä.
J: Mitä tavoitteita sinulla on salibandyn suhteen tulevaisuudessa?
- Eurooppa-Cup Sveitsissä on seuraava juttu mitä lähdetään tavoittelemaan. Maajoukkue - sitten kun sen aika koittaa.
J: Mitä päässäsi liikkui kun Suomen Cupin voitto varmistui viimeisen rankkarin jälkeen? Entä kun summeri pärähti Tampereella viidennen ja ratkaisevan finaali-ottelun päätteeksi?
- Suomen Cupin rankkarit jännitti niin paljon, että pää löi varmasti tyhjää koko kisan ajan. Mutta voiton ratkettua meidän eduksi oli alkuhämmennyksen jälkeen päällimmäinen ajatus varmasti että " Uskomatonta "!!! Viimeisen finaalin jälkeen tuli väsymys, harmitus ja helpotus, kun rankan finaalisarjan ajatukset vihdoin pääsi purkautumaan.
J: Kenet nimeäisit liigasta vaikeimmin ohitettavaksi puolustajaksi, jos valinta ei saisi kohdistua PSS:n pelaajaan?
- Kyllä se on varmaankin Lahtisen Irja. Reaktiokyky ja tilannekovuus kohdallaan.
J: PSS:n tämän kauden peli-asut herättivät suurta keskustelua, oletko itse tykännyt pelata niillä?
- Ehdottomasti. Asu näyttää ja tuntuu kivalta päällä, joten mikäs siinä pelaillessa. Hienoa, että uskalletaan tehdä tälläisiä ratkaisuja ( terkut taustaryhmälle ).
Kuva: Porvoon SalibandyseuraJ: Olet myös nykyisin TV-julkkis ( Sportmagasinet ), onko tullut kaupungilla vastaan paljon nimmareiden pyytäjiä?
- Heh...eipä ole tullut. Leikkimielistä piikittelyä tietenkin mun ja Simin ( Simone Ryser ) saippuasarja-debyytistä, mutta se kuuluu asiaan.
J: Kiitos haastattelusta ja toivotan jo nyt hyviä kesäreenejä sinne Porvooseen!
- Kiitos! Kyllähän se mäkijuoksukesä taas koittaa, mutta nyt ladataan akkuja sitä odotellessa!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti