Ruotsi voitti ansaitusti

Ruotsi siis vei Suomen nenän edestä salibandyn MM-kullan viime viikonloppuna Tanskassa pelatuissa kisoissa. Suomen osalta kaikki meni suunnitellusti aina finaali-otteluun saakka, olihan joukkue selviytynyt sinne puhtaalla pelillä ja matkalla loppu-otteluun oli kaatunut jo Ruotsi kertaalleen alkusarjassa. Ennen ottelua Suomen päävalmentaja Seppo Pulkkinen totesi, että Suomen naiset lähtevät jälleen rikkomaan Ruotsin pallollista peliä kovalla karvauksella ja tarkoitus oli ottaa pallollinen peli ja aloitteet oman joukkueen haltuun.

Tässä ei kuitenkaan onnistuttu juuri pelin missään vaiheessa ja Suomi joutuikin maistamaan finaalissa omaa lääkettään. Ruotsi antoi kovaa painetta Suomen alakerralle ja suomalaisilla oli ajoittain suuria vaikeuksia pelin avaamisessa. Myös se pisti silmään, että Ruotsin kova karvauspeli ei ollut päätöntä ryntäilyä vastustajan iholle, vaan silloin kun pallo jäi selkeästi suomalaispuolustajien haltuun, niin ruotsalaiset osasivat myös vetäytyä keski-alueen ohjauspeliin ja antoivat suomalaispakkien jauhaa rauhassa alakolmiossa vaarattomalla alueella.

Myös Ruotsin aggressiivinen puolustuspelaaminen ihastutti allekirjoittanutta. Aika ja tila otettiin todella hyvin suomalaisilta pois ja pallollisella suomalaispelaajalla ei ollut hetkeäkään ylimääräistä aikaa katsella vapaita syöttölinjoja ruotsalaisten puolustusryhmityksen sisään. Ainoa asia missä suomalaiset kestivät vertailun finaalissa ruotsalaisiin oli maalivahtipeli. Jonna Mäkelä pelasi hyvän ottelun ja numerot olisivat voineet olla rumemmatkin ilman Jonnan hyviä torjuntoja.

Moni varmaan ihmettelee, että miten hehkutan ainoastaan Ruotsin joukkuetta finaalipelistä, vaikka pelin kolmannessa erässä tilanne oli vielä jopa tasan ja suomalaisilla yhtäläiset mahdollisuudet mestaruuteen. Numerot olivat toki tasan tässä vaiheessa, mutta kyllä pelillisesti olisi ollut huutava vääryys jos Suomi pelin olisi voittanut, valitettavasti. Suomen joukkueella jäi loppu-ottelussa valtavasti käyttämättä joukkueen potentiaalista osaamista ja joukkue ei pelin missään vaiheessa yltänyt lähellekään parhaimpaansa. Olisiko ollut pientä ylilatautumista, en tiedä?

Jos haluaa oikein kärjistää ja yksinkertaistaa pelin ratkaisua, niin on helppo todeta, että Ruotsi pelasi finaalissa turnauksen parhaan pelinsä - Suomi ei. Ruotsi pelasi nopeampaa peliä kuin Suomi sekä pallollisena, että pallottomana. Ruotsin joukkueen syöttötaito ja pelin rakentelu oli astetta parempaa kuin suomalaisilla. Myös keski-alueella tapahtuneet pallonmenetykset ja siitä seuranneet vastahyökkäykset kääntyivät finaali-ottelussa sinikeltaisten eduksi. Tähän kun vielä lisätään se tosiasia, että Ruotsi näytti olevan tuoreemmilla jaloilla liikenteessä, niin lopputulokseen ei jäänyt mitään seliteltävää.

Jos joku ei nähnyt ottelua televisiosta ja lukee tämän jutun, niin saattaa tulla tunne, että finaali-ottelu olisi ollut aivan yhteen maaliin pelaamista. Näin ei toki missään vaiheessa ollut. Mutta ruotsalaiset olivat tässä loppu-ottelussa maalivahtipeliä lukuunottamatta jokaisella osa-alueella hivenen suomalaisia edellä ja kun nämä kaikki osa-alueet kertautuvat yhteen pelin aikana, niin lopputulos on silloin tämä. Ruotsi on ansaitusti maailmanmestari ja Suomi yhtä selvä kakkonen. Nyt ei muuta kuin uutta projektia kohti ja rakentamaan sitä uutta Suomen tulevaisuuden joukkuetta. Pää pystyyn suomalaisnaiset - hopea ei ole häpeä!



jarkko.hannuksela@dnainternet.net